009

 

Rakas on töissä ja koulussa ihan koko päivän. Hän lähti aamulla

puoli seitsemän maissa ja tulee kotiin vasta illalla yhdeksän aikaan. On

outoa olla kokonainen päivä ilman häntä. Enkä aamulla saanut kuin

muutaman suukon ja halauksen. Selviänköhän iltaan asti?

Jonna tulee tänään käymään ja en tiedä odotanko sitä innoissani

vai en. Pelottaa, että hän on huonolla tuulella, mutta pitää toivoa ettei ole.

Ja jos on, yritän tietysti parhaani mukaan piristää häntä.

Ajattelin mennä keittämään kupin teetä. Koko aamuhan on mennytkin

syödessä. Todellakin. Leipää, muroja etc. 

we make sense

008

007

We make sense

Poltin viimeisen vogueni hetki sitten. Katselin taivaanrantaa,

auringon katoamista horisonttiin. Tuuli löi hiljaa poskille ja päässä

pyöri vain se, kuinka paljon rakastankaan syksyä ja Heikkiä.

Tähän hetkeen sopii runoni, jonka kirjoitin jo kauan sitten.

Kävellessäni ohitsesi annan hengitykseni katketa,
annan sen välillä kiihtyä
ja sitten taas loppua kokonaan.

Hengitän pätkissä,
hengitän vain kun tuntuu
että minun pitäisi hengittää.

Välillä otan sinun hengitysrytmisi kiinni
ja hengitän kanssasi samaa ilmaa,
samaan tahtiin
ja tunnen
kuinka sinä jokaiselle hengenvedollani menet sisääni
ja hengitysteitse liikut minun ruumiissani.

En haluaisi koskaan hengittää sinua ulos minusta
Ohikulkijat piirtävät vesisateen täyttämiin kuoppiin
uusia taideteoksia, merkityksettömiä.

006

Tuntuu hyvältä.
Syksy on saapunut tähän kaupunkiin, jota kutsun sateenvarjokaupungiksi.
Vesi sataa hiljalleen maahan, syksyn lehdet ovat aloittaneet jo
kaksi kuukautta kestävän tanssinsa. Minä rakastan syksyä
ja tätä tunnetta joka velloo mun sisällä.

Se juoksee selkärankaa ylös, alas varpaisiin saakka. Tuntuu hyvältä.

En ole saanut itsestäni paljoa irti. En tekstiä enkä sanoja.