009

 

Rakas on töissä ja koulussa ihan koko päivän. Hän lähti aamulla

puoli seitsemän maissa ja tulee kotiin vasta illalla yhdeksän aikaan. On

outoa olla kokonainen päivä ilman häntä. Enkä aamulla saanut kuin

muutaman suukon ja halauksen. Selviänköhän iltaan asti?

Jonna tulee tänään käymään ja en tiedä odotanko sitä innoissani

vai en. Pelottaa, että hän on huonolla tuulella, mutta pitää toivoa ettei ole.

Ja jos on, yritän tietysti parhaani mukaan piristää häntä.

Ajattelin mennä keittämään kupin teetä. Koko aamuhan on mennytkin

syödessä. Todellakin. Leipää, muroja etc. 

we make sense

008

007

We make sense

Poltin viimeisen vogueni hetki sitten. Katselin taivaanrantaa,

auringon katoamista horisonttiin. Tuuli löi hiljaa poskille ja päässä

pyöri vain se, kuinka paljon rakastankaan syksyä ja Heikkiä.

Tähän hetkeen sopii runoni, jonka kirjoitin jo kauan sitten.

Kävellessäni ohitsesi annan hengitykseni katketa,
annan sen välillä kiihtyä
ja sitten taas loppua kokonaan.

Hengitän pätkissä,
hengitän vain kun tuntuu
että minun pitäisi hengittää.

Välillä otan sinun hengitysrytmisi kiinni
ja hengitän kanssasi samaa ilmaa,
samaan tahtiin
ja tunnen
kuinka sinä jokaiselle hengenvedollani menet sisääni
ja hengitysteitse liikut minun ruumiissani.

En haluaisi koskaan hengittää sinua ulos minusta
Ohikulkijat piirtävät vesisateen täyttämiin kuoppiin
uusia taideteoksia, merkityksettömiä.

006

Tuntuu hyvältä.
Syksy on saapunut tähän kaupunkiin, jota kutsun sateenvarjokaupungiksi.
Vesi sataa hiljalleen maahan, syksyn lehdet ovat aloittaneet jo
kaksi kuukautta kestävän tanssinsa. Minä rakastan syksyä
ja tätä tunnetta joka velloo mun sisällä.

Se juoksee selkärankaa ylös, alas varpaisiin saakka. Tuntuu hyvältä.

En ole saanut itsestäni paljoa irti. En tekstiä enkä sanoja.

005

Punainen tukka aina takussa
ja ruttuisia paperinpaloja huoneen lattialla,
laatikoissa.

Pakkaa laukkuunsa lintujen laulun,
keinujen liikkeen,
helisevän tuulen,
vesisateen
ja syksyn tanssivat lehdet.

Asuu kaupungissa,
jota hän kutsuu sateenvarjokaupungiksi.
Pienet talot muodostavat kaupungin
kuin lumisadepalloissa.
Täällä ihmiset yrittävät kulkea pysähtymättä,
mutta voiko jatkaa matkaa,
kun taakse jää jotain kaunista.

Sanottiin,
"Tyttö, täällä sinä olet turvassa."

004

 

Sometimes I just feel so empty.

I'm so happy that I have You. You make me smile

when I'm feeling down. You make me feel. 

I love you, Darling.

Et tahdo enää kuvitella olevasi jotain,
sillä eihän se merkitse mitään.

Tälläiset sateiset aamut
ja kaupungin hiljaisuus turruttavat aistisi.
Viiniläikät pöydällä haihtuvat ilmaan
niin kuin se eilinen humalatila.

Mittaat kehosi lämpöasteet
ja lasket milligrammoja yhteen.
800 milligrammaa oranssista
500 milligrammaa valkoisesta.

Sinä olet aina osannut lentää,
kellua joessa virran viemänä.

Tälläisinä päivinä sinä olet palanut rikki,
unohtunut matkustamaan bussissa amfetamiinin puutteessa

Etkä sinä tänäänkään tiedä mihin olet menossa.

003

Paperilinnut seinälläni repeävät
kahteen osaan.
Naapuri saa kahvikutsun,
joku kutsuu minut oopperaan,
"viimeinen näytös 16.5.1953".

Kello 21:38
perhosen siivet
rapisevat kaihtimia vasten

Mies soittaa samaan aikaan
haitarilla laulua,
jonka minäkin tunnen.

Kurkiaura lentää ylitse
ja silloin sinun hengityksesi pysähtyi.

"En löydä pulssia!"

002

Sinä olet pakotieni tästä mielisairaudesta.

Muuta minut instrumentiksi,
pianoksi.
Jätä pelikorttisi uniini.

Rakastan sadepisaroiden ropinaa
peltikattoa vasten

ja sitä,

kuinka ammut luodit lävitseni sarjatulena.

001

Minä voin hyvin. Poikaystäväni ja minä ollaan nyt oltu puolitoista vuotta yhdessä,
vuosi kihloissa.. ja me ollaan onnellisia yhdessä. En kaipaa menneeseen,
sillä tämä kaikki tuntuu liian hyvältä ollakseen totta.
Minä tiedän mitä rakkaus merkitsee. Rakkaus merkitsee luottamusta, rehellisyyttä,
ystävyyttä, tunteita. Heikki on rakkautta minulle.

Kello 21:38
perhosen siivet
rapisevat kaihtimia vasten

Ei ole ollut liian vaikeaa. Huomaan, että en voi enää katsoa

taaksepäin. Täytyy katsoa vain eteen. Edessä on tulevaisuus,

uudet asiat ja ihmiset. Uusi, ehkä jopa parempi elämä.

Siihen minä tahdon uskoa.

Tahdon uskoa niihin samoihin suudelmiin, jotka Sinä eilen minulle

annoit. Ne samat suudelmat, jotka saavat minut tuntemaan itseni

kauniimmaksi ja paremmaksi.